Maailmassa, jossa joka päivä silmille tulee loputon määrä sisältöä, monimutkaista viestiä ei...
Tyhypäivä, tykypäivä, tiimipäivä, virkistyspäivä. Monta nimeä, mutta sama tavoite edistää henkilöstön työhyvinvointia ja yhteishenkeä. Ei vain siksi, että voisimme toimia paremmin yhdessä tiiminä vaan jotta tekisimme työtä onnellisemmin, ehkä terveemmin ja jopa luovemmin.
Tänä syksynä tarvitsimme jotain muuta kuin perinteistä humputtelua. Ei siinä, etteikö sillä olisi aikansa ja paikkansa, mutta nyt tarvittiin jotain merkityksellisempää. Teimme tiimini kanssa kohtalaisen poikkeuksen totuttuun ja lähdimme päiväksi viettämään yhteistä aikaa syvälle sateiseen metsään, Repoveden kansallispuistoon.
Ainoaksi tavoitteeksi määriteltiin, ettei kukaan veisi mitään töitä metsään vaan toisimme metsästä jotain mukanamme töihin.
Kun tiimipäivä lopulta koitti ei varmasti kenelläkään meistä ollut mitään ajatusta siitä kuinka tällainen päivä meiltä sujuu tai kuinka sen ylipäätään pitäisi sujua. Joten ehkä vähän yllättäenkin tämä päivä sujui juuri niin kuin sen piti sujua.
Se ei olisi suorastaan voinut mennä paremmin. Vaikka emme ehkä vieläkään osaa tarkalleen sanoa, että miten ja miksi se sujui niin hyvin kuin se sujuikin, niin palattuamme takaisin ihmisten ilmoille jotain oli muuttunut. Oikeaan suuntaan, merkittävästi ja pysyvästi.
Tästä suurin kiitos kuuluu retken järjestäjille Outward Bound Finland ry:lle ja heidän taitaville ohjaajille.
Osallistuimme OBF:n #munrinkka -kampanjaan, jonka tavoitteena on herättää keskustelua ihmisten luontosuhteesta ja siitä, mitä luonto ja luonnossa toimiminen opettaa meille itsestä, muista ja ympäröivästä maailmasta.
Kyseessä on organisaatio, jonka päämääränä on ihmisen henkisen kasvun ja oppimisen tukeminen. He auttavat kursseillaan yksilöä ymmärtämään paremmin itseään, muita ja luontoa elämyspedagogiikan ja kokemuksellisen oppimisen menetelmiä käyttäen.
Syy miksi emme vieläkään osaa täysin sanoittaa sitä miksi päivä oli niin hyvä kuin se oli, johtuu OBF:n työkaluna käyttämästä elämyspedagogiikasta ja kokemuksellisuudesta. Ja metsästä. Kaikki se mitä meissä siellä tapahtui tai mielessämme liikahti ei olisi voinut tapahtua missään muualla kuin metsässä, tarpeeksi kaukana kaikesta muusta.
Jotkut asiat pitää vaan kokea jotta ne voi ymmärtää. Vahva suositus kaikille tiimeille!
Terveisin,
Mikko (Team Keltasirkut)
Kuvat: Katriina Pikkarainen, IG @katriiri
