Millainen kulttuuri meillä Avidlyllä on?

Yrityskulttuuri näkyy kaikessa mitä teemme: miten kohtaamme hakijan haastattelussa, miten toimimme asiakkaiden kanssa, miten innovoimme tai haastamme toisiamme ja miten luomme uusia ideoita. Mikäli kulttuuri on päälleliimattua, jossain vaiheessa todellisuus paljastuu. Ennemmin tai myöhemmin.

Avidlyn yksi arvoista on respect. Se tarkoittaa paitsi kaikkien roolien ja työn arvostamista sekä jokaisen työn merkityksen esiin tuomista myös sitä, että kohtaamme toisemme kokonaisuuksina ja sellaisina kuin olemme. Meillä on äitejä ja isiä, yksinhuoltajia, leskiä, mummoja ja vaareja. Meillä on intohimoisesti työhönsä suhtautuvia, mutta yhtä intohimoisesti he haluavat suhtautua myös perheeseen.

Luovuus ei kuki kun olemme uupuneita eikä se kuki käskyttämällä tai pakottamalla. On vaikea ratkaista ongelmia tai luoda uutta, jos joudumme jatkuvasti potemaan huonoa omaatuntoa joko tarhassa olevan lapsen pitkästä päivästä tai siitä, että en päässyt vastaamaan esihenkilön puheluun aamupuuron lentäessä juuri samalla hetkellä seinään.

Uskon itseohjautuvuuteen ja autonomiaan, mutta samaan aikaan organisaatioille kohdistuu jopa aikaisempaa enemmän toiveita ja odotuksia holistisen hyvinvoinnin ja kulttuurin edistämisen suhteen. Enää ei ole itseisarvo tehdä 12 tuntia töitä päivässä. Työnantajan toivotaan tukevan aktiivisesti ihmisten jaksamista sekä tunnistamaan aikaisempaa varhaisemmassa vaiheessa enemmän tukea tarvitsevia.

Korona teki meistä inhimillisiä

Ennen 3,5 vuotiaan poikamme syntymää elin 100% työlleni. Työpäivät olivat jatkuvasti 10-12 tuntisia ja viikonloput menivät täysin palautuessa. Nukkuen ja sohvalla kirjoja lukien. Koskaan tämä ei ollut minulle ongelma, sillä työ oli intohimoni ja olin päätynyt aina yrityksiin, joissa tätä suorittamisen kulttuuria ruokittiin. Tästä huolimatta puhuin itse aina kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkityksestä. Uskoin siihen, vaikka en esimerkilläni sitä osoittanut.

Mieheni jäi kotiin koti-isäksi palattuani vuoden äitiysloman jälkeen töihin. Lupasin tuolloin, että kun olen kotona, keskityn perheeseen. Teams-viestit, akuutit tilanteet ja niiden hoitaminen veivät vähitellen kuitenkin omaa fokusta ja aikaa ei tuntunut olevan mihinkään. Koskaan en jättänyt vastaamatta työ puheluun illalla.

Korona teki meistä kaikista inhimillisiä. Olen itse ollut mukana palaverissa, jonka aikana mieheni joutui lähtemään naapurin rouvan avuksi hänen kaaduttuaan talvella portaissa. Minulle jäi 3 vuotias sohvalla hyppivä poika ja sukassa roikkuva koiran pentu. Läppäri tippui sohvalta. Tämä on elämää.

Kun lapsen kiukkukohtaus on pahimmillaan esihenkilöni soittaessa, on helppo sanoa että sori en pystynyt vastaamaan tai pahoitella taustalta kuuluvaa huutoa. Slack-kanavat ja viestit eivät ole täynnä lukemattomia viestejä iltaisin. Toki intohimoisesti työhönsä suhtautuvat usein laittavat viestejä myös työaikojen ulkopuolella, mutta oletus ei ole että näihin vastataan välittömästi. Kiireistä pikkulapsiarkea elävät vanhemmat saavat tukea yhteistyökumppanimme Väestöliiton kanssa toteutettavassa hyvinvointikonseptissa, jossa työntekijämme kohtaavat toisensa säännöllisesti työn ja perheen yhteensovittamista koskevan keskustelun ja vertaistuen merkeissä.

Tätä on meidän kulttuuri: olemme äitejä, isiä, sinkkuja, yksinhuoltajia, leskiä, mummoja ja vaareja.

Blogi on osa Mother's Day Special -blogisarjamme, joka käsittelee työn muutosta erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta.