Mistä on motivoituneet työntekijät tehty?

Istun kotisohvalla ja läppärini ruudulta vilkuttaa esihenkilöni Maria. Olemme noin vuosi sitten ottaneet koko Avidlyn voimin käyttöön uuden tavoitejohtamismallin, ookooärrät. Objectives and Key Results. Se tarkoittaa sitä, että asetamme yhteiset, yhtiötasoiset tavoitteet, joita jokainen tiimi ja yksilö toteuttaa parhaaksi katsomillaan tavoilla ja mittareilla. Etenemistä tsekkaillaan yhdessä tasaisin väliajoin. Tavoitteet eivät ole vain taloudellisia numeroita, vaan visioita, eli mitä haluamme yhdessä olla ja saavuttaa. Yhtenä tavoitteena on Best place to work, paras työpaikka. Tsekkituokioni lopuksi Maria kysyy, mikä juuri minun mielestäni olisi se merkittävin asia, jotta tavoite voitaisiin saavuttaa. Keskustelun inspiroimana syntyi tämä kirjoitus, jonka haluan nyt jakaa.

Oletko koskaan kuullut 3 prosentin onnistumissäännöstä? Muutamia vuosia sitten self-help-kirjojen lukijoille teetetyn tutkimuksen mukaan 97 % heidän tavoitteistaan epäonnistui. 

Monille oli iskostunut perinteinen tavoitteen asettelun malli:

1. Tiedosta tavoite.
2. Laadi suunnitelma sen saavuttamiseksi.
3. Suorita.

Kuulostaa tosiaan loogiselta. Miksikö epäonnistuttiin? Tavoitteet eivät kummunneet henkilökohtaisesta motivaatiosta ja intohimosta. Ne olivat ulkoisia, paineen alla tehtyjä tai jonkun toisen asettamia. Jotain, mikä ei ollut täysin heidän omassa hallinnassaan. Mutta entäs sitten? Kysehän on suhtautumisesta.

Onnistumiset (3 %): Mitä vaativammassa tehtävässä ihminen onnistuu, sitä suurempaa tyydytystä hän kokee. Onnistumiset lisäävät itsevarmuutta. Onnistuminen itsensä tai muiden asettamissa tehtävissä auttaa motivoitumaan ja kuulumaan osaksi sosiaalista yhteisöä. 

Epäonnistumiset (97 %): Rohkeat kokeilut ovat epäonnistuessaankin hyödyllisiä, sillä niistä voi oppia jotain aivan uutta, jota ei kehity pelaamalla varman päälle ja tyytymällä tavanomaiseen. Muutos vaatii uskallusta epäonnistua.

Molempia tarvitaan, ja mitä enemmän epäonnistumme, sitä enemmän myös onnistumme. Mutta toisaalta, minusta (me self-help-kirjojen lukijat) voisimme hiukan sekoittaa rajoja tai ainakin kaventaa tuota suhdelukua.

Miten? Suurten tavoitteiden tulisi olla yhteisiä, mutta joita jokainen voi rakentaa itselleen ja osaamiselleen sopivalla tavalla ja itseohjautuvasti. Tässä muutama vinkki motivoiviin onnistumisiin:

1. Selvitä, mitä SINÄ oikeasti haluat

Jos et ole vielä kunnolla löytänyt intohimoasi esimerkiksi työssä, pysähdy pohtimaan ja tutustu itseesi. Hyvä keino on kirjoittaa ylös asioita, joita et ainakaan halua, joita haluat, joissa olet hyvä ja joita et vielä osaa. On tärkeää, että kirjoitat, jolloin ne muuttuvat konkreettisemmaksi. Kun nämä asiat ovat kirjattuna, pystyt paremmin asennoitumaan niihin eri näkökulmista, ratkaisukeskeisemmin ja niin sanotusti valitsemaan taistelusi. Näin kohdistat tekemisesi sinne missä intohimosi todella on.

Kerron oman esimerkkini: omalla alallani markkinoinnissa on rahantekokeskeinen ja kilpailtu maine, onhan markkinointi yksi rahanteon kiihdytin, investointi. Omassa arvomaailmassani tämä tuntuu hieman kylmältä ja välillä myös yleinen suhtautuminen alaan on kuin se olisi "mainostyyppien hokkupokkustemppuja" tai “myynnin maksimointia keinolla millä hyvänsä”. Avidlylla olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa ja olla avuksi ihmisille ja yhteiskunnalle. Ja rahaa tarvitaan juuri siellä. Haluan siis kannustaa yritteliäisyyteen, tukea muita, taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja tehdä reilua työtä. Haluan myös, että ylitsevuotavan tuotantotalouden suunta muuttuu järkeväksi ja kestäväksi. Haluan olla näiden asioiden viestinviejä ja tekijä. Intohimoni on siis suunnitella vastuullista ja välittävää markkinointia. Tästä näkökulmasta koen, että nykyinen työyhteisöni on siihen sopiva – sillä tiedän, että vaikka en itse kykene kaikkeen, minulla on monta samoin ajattelevaa ja minua tukevaa kollegaa. Ja yhdessä matkaamme oikeaan suuntaan.

Olet ehkä kuullut myös historiallisen tarinan rakennustyömaalta, jossa toinen työntekijä tunsi kasaavansa onnettomana kiviä, kun taas toinen rakensi ylpeydellä aikansa suurinta temppeliä. Ihmiset ovat kokemuksineen erilaisia, mutta ei ole naiiviutta etsiä merkitystä työlleen.

2. Näkökulma avartuu yhteistyöllä

Yhteistyö lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vastuun jakautumista. Yhteistyö ei tarkoita sitä, että vain samanhenkiset, samantasoiset ja samasta asiasta vastuussa olevat olisivat tai tekisivät töitä yhdessä, samassa paikassa ja samaan aikaan. Se tarkoittaa, että eri asioista vastuussa olevat puhaltavat samaan hiileen. Jos yhteinen tavoite on kovin visionäärinen, erimielisyys ja asioista väittelykin on suotavaa. Kannattaa siis hakeutua törmäyttäviin tilanteisiin.

Jos tunnet olevasi kykenemätön yhteistyöhön, kehitä hyväksyntää ja itsevarmuutta. Jos taas tuntuu, että haluat pidellä lankoja vain omissa käsissäsi, niin perspektiiviä laajentamalla saattaa päätyä huokaisemaan helpotuksesta – kaikkien lankojen piteleminen ei nimittäin ole mahdollista.

Tiedosta siis, että oma kokemus ei ole kaikkien kokemus, tieto on muuttuvaa ja vastuuta kannattaa jakaa. Kokeile, osallistu, kannusta ja auta. Jaa kokemasi, tietosi, näkökulmasi ja toimintamallisi ja pyydä muita tekemään samoin. Myös kilpailijoihin kannattaa suhtautua ennemmin niin, että mitä voisitte kukin osaamisellanne paremmin edistää yhdessä. Kannustan olemaan ennemmin rajoja rikkova kuin yhteen leiriin leiriytyvä. Oletusarvoisesti ihmiset haluavat hyvää toisilleen.

3. Kädet saveen!

Työkaverini lentävä lause "paska lannoittaa" kuvaa hyvin asennetta, jossa huonotkin ideat uskalletaan sanoa ääneen. Ei kannata pelätä tai tyrmätä toisten mielipiteitä, vaan asennoitua niihin kehittävinä näkökulmina.

Mutta pelkän puheen lisäksi tehkää aina jotain konkreettista. Vaikka välillä tuntuu siltä että mennään “pylly edellä puuhun”, olen vastoin hitaan hämäläisen luonnettani nopean toimeenpanemisen puolestapuhuja. Tärkeitä asioita pitää muhitella, mutta kun jokin asia alkaa olla yhteisesti riittävän selvää, tartutaan toimeen. Olen tässä niin hyvin kehittynyt, että syyllistyn välillä jopa kärsimättömyyteen. Eräs edellisistä esihenkilöistäni tapasikin aina lohdullisesti muistuttaa, että isot rattaat pyörivät hitaasti, mutta ne pyörivät.

+ Mausta huumorilla

Leikkimielinen suhtautuminen on kuin rokote epäonnistumisen tunnetta tai hetkellistä epätoivoa vastaan. Myöskään huumorin tuottamaa sosiaalista voimaa ei kannata aliarvioida – se on kuin liimaa hyvälle yhteishengelle.

Alun tavoitteissa epäonnistumiseen palatakseni, tämän kirjoituksen sanoma: jos sinulle tulee tilanne, jossa henkilökohtaisesti koet olevasi yksin, ahdistunut, epämotivoitunut tai lamaantunut epäonnistuja mahdottomien tavoitteiden edessä, niin puhkaise ulkoisten paineiden kupla. Aloita tutustumisretki itseesi, ole utelias asioista ja ihmisistä, pankaa yhdessä toimeksi ja pitäkää hauskaa. Tulokset kyllä seuraavat perässä.

Marian kysymykseen liittyen: paras työpaikka minulle on yhteisö, jossa voin olla oma itseni, kehittyä ja toteuttaa unelmiani.