Vastuullisuus on riittämätöntä resursointia

Järjestimme Planet Companyn kanssa 20.8. webinaarin vastuullisuudesta ja kestävyydestä. Mukana olleet yritykset – Kivra, DNA ja Venner – esittelivät omaa toimintaansa ja vastuullisuuden konkreettisia esimerkkejä.

Lue yllä olevista linkeistä, miten ilmastopositiivisuus, ylikompensaatio, yrityksen ja kolmannen sektorin yhteistyö, ja sosiaalisen yrityksen kauttaaltaan kestävä ja vastuullinen missio toteutuvat.

Webinaarin aikana osallistujat saivat kertoa näkemyksistään muutaman kyselyn avulla. Hätkähdyttävintä oli, että 59 prosenttia vastaajista kertoi, että vastuullisuusasiat hoidetaan heidän organisaatiossaan oman työn ohella.

Hyvästit menneen maailman liiketoimintasuunnitelmille

Tommi Laiho kirjoitti vastikään Bonfiressa, että ”lukuunottamatta aniharvoja yhtiöitä koko maailmassa, yritysten liiketoiminta ei lähtökohtaisesti, perustuksiltaan, ensisijaisesti ole vastuullista. Niiden tehtävä on tuottaa asioita jo valmiiksi yltäkylläiseen maailmaan ja lisätä voittoa omistajilleen.”

Olen samaa mieltä Laihon kanssa, mutta vain osittain. Minulle tuo näyttäytyy menneen maailman oppikirjamäärittelynä liiketoiminnasta. Mitä enemmän toistamme vanhaa määritelmää, sitä hitaammin ja huonommin olemme valmiit kohtaamaan tulevan vuosikymmenen yritysmaailmaan kohdistuvan armottoman pudotuspelin. Liiketoiminnan määrittelyn ytimen on paitsi pakko muuttua: sitä tulee aktiivisesti muuttaa kautta yritysmaailman ja eri toimialojen.

”Mutta Hans Rosling sanoi, että asiat ovat ihan hyvin”

Gapminderin pallokuvioiden äärellä on helppo nyökytellä – maailma on muuttunut kuluneen vuosisadan aikana parempaan päin koulutuksen ja talouskasvun lisääntymisen ja maantieteellisen kattavuuden myötä.

Muutos ei ole tapahtunut itsestään markkinatalouden näkymättömän käden vaikutuksen alaisena. Hyvä kehitys on tapahtunut aktiivisen ja globaalisti laajan rintaman tekemän työn ansiosta, esimerkkinä tyttöjen ja naisten pääsy koulutuksen ja päättäviin asemiin, ammatillinen koulutus- ja yrittäjäopinnot sekä niiden kautta yksilöiden vaurastuminen, heikkojen instituutioiden vahvistaminen sekä demokraattisen osallistumisen lisääntyminen. Lista voisi jatkua loputtomiin.

Hallitusten, yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa on ollut pitkäaikaista, tavoitteellista, mitattavaa ja siksi kestävää.

Gapminderin positiivisista näkymistä huolimatta olemme yhä syvemmällä sulavien jäätiköiden, samanaikaisesti ruuan vähyyden ja paljouden, vähäisistä resursseista taistelevien ihmisryhmien ja niistä johtuvien pakolaisliikehdintöjen keskellä.

Vastuullisuus on osa liiketoiminnan arvonluontia

Fiksut edelläkävijäyritykset ovat jo aikapäiviä sitten huomanneet, että kestävä ja vastuullinen liiketoiminta ei ole päälleliimattu palanen, vaan arvoa tuottavaa ydinliiketoimintaa. Edistykselliset johtajat ovat ymmärtäneet, että yritysten rooli on suuri, ja yhteistyötä kannattaa tehdä oman edun tavoittelun lisäämiseksi – ei lisäksi – kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Edelläkävijäyritykset eivät puhu virheellisesti ”hyväntekeväisyydestä” vaan yhteistyöstä, oli yhteistyötaho mikä tahansa. Hyväntekeväisyys on laastarointia ja nimenomaan yhteistyö on kestävää toimintaa.

Nämä edelläkävijäyritykset ovat rakentaneet liiketoimintasuunnitelmansa yhdistäen näkemykset, miten tehdään tulosta ja aikaansaadaan lokaalilla ja/tai globaalilla tasolla planeetan ja sen asukkaiden kannalta kestäviä tuloksia.

Vastuullisuus- ja kestävyysasioiden hoitaminen oman työn ohella ei riitä. Yritykset, jotka uskaltavat haastaa vanhanaikaiset käsityksensä siitä, miten tuottoa haetaan ja arvoa luodaan – menestyvät.

Uutta oppikirjasisältöä liiketoiminnan lainalaisuuksista tuotamme me – yhteistyössä.